The peli

Siinä vaiheessa, kun Nasse-setä pääsee kuuluttamaan lapsukaisia kappeliin, tai korttihaiparvesta lähtee korvia hivelevä pulputus tai kun the peli saa sen hiljaisimmankin nuoren juoksemaan ja huutamaan estottomasti, on aika aloittaa hillitty ja hallittu laskukiito.  Näin tää vaan menee. Ehkä jotakin saanut opetettua ja paljon saanut oppia.
Aamukahvia hörppiessä sain katsottavaksi valokuvia viimevuosituhannelta, niiltä ihan ensimmäisiltä leireiltä. Onko mikään muuttunut? Näissä tunnelmissa. Sitä sopii mietiskellä.

Ollaan me hiljennyttykin.

Uusi veisukirja korkattu ja konfirmaatiolaulu valittu
 

Eilen illalla liikkeellä oli hurmuri ja hurmos kaatoi leiriläisiä



 

Kolmannen päivän iltapäivänä

Ihan oppikirjan mukaan mennään. Nousuineen ja laskuineen. Yhteen päivään mahtuu tapahtumia enemmän kuin kuukauteen siviilissä. Tunteet heilahtelevat laidasta laitaan. Väsymys, kiukku ja nauru.  Ja taas joutuu sanomaan, että tää on ihan parhautta. Nuoret ovat kaikkine kupruineen ihania. Työkavereista en sano mitään, ettei ne ylpisty. Mutta kun saa tehdä hommia tiimissä, joka saumattomasti toimii, niin ei ole valittamista.

Tiistaiaamun tiukka ulkoläksytentti
 

Vaikka sitä välillä luulee nähneensä ja kokeneensa melkein kaiken mahdollisen leireillä niin aina sitä yllättyy. Jotakin uutta tälläkin kertaa. Nämä kun ei vaan mene samaan muottiin vaikka kaava kutakuinkin on sama.



Äidit eivät usko, että ihan itse nuoret näin siististi kenkänsä asettavat.

 





 

Tässä hetkessä hyvä olla tiedostaen sen, että suunta voi sekunnin sadasosassa vaihtaa suuntaa. Turha sitä oikeastaan etukäteen murehtia. Sitten vain tehdään tarvittavat korjausliikkeet ja jatketaan. Vielä on monta päivää. Ihan kuin lomalla olisi :)



Ja jos hetkellinen epätoivo iskee, niin on hyvä tietää mistä se uskollisin ystävä löytyy.

Kohti aamua

Laukut pakattuna. Materiaalit läpikäyty. Tunnit noin niin kuin suunniteltu. Uusiksi ne menee kuitenkin, kun leiriläisiin saa vähän tuntumaa. Suklaat ja pähkinät käyn vasta aamulla ostamassa. Varmuuden vuoksi.

Jännittää taas kerran. Uni jossain kaukana. Kello soi 5.30.

Kaksi yötä

Varustautumista. Varsinaisen pakkaamisen aloitan vasta aamulla, kun olen vienyt
 Matskun Dagikseen. Tosin ei sitä huijata. Esittää hienosti mököttävää, vaikka on riemuissaan viikosta Mamman ja Papan hoteissa.



Aamun mielialan peilit.           




 

Erilaisiin kiputiloihin.

Täsmällisyys on hyve ja hyvin suunniteltu tunti on helppo lennosta pistää uusiksi.