Uudestaan, uudestaan!

Eipä tässä vaiheessa osaa eikä jaksa muuta sanoa. Ensimmäinen päivä leirilläkin on pahin. Lailla moiset pitäisi kieltää. Tällaiselle hämäläiselle kun aloittaminen on muutenkin hankalaa. Kokemuksesta kyllä tiedän, että huomenna helpottaa. Tai sitten ei. Rippileiristä kun ei koskaan tiedä. Kaikki on mahdollista.

Onko tää sun paras leiri?

On. Tällä hetkellä tämä on paras mahdollinen.
 Sopivassa määrin vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Vieraskoreus karissut. V-välimerkki puikahti käyttöön. Vaan kun aloitin Oscarin lukemisen tokaisemalla: "Voi vittu!" niin ainakin hetkeksi karsiutui taas pois. Ulkoläksytaulukosta puuttuu enää kaksi tarraa.

Sääntöjä testataan. Onko se, mitä maanantaina sanottiin, edelleen voimassa. Ja onhan ne. Kyllä me sanojemme takana seisomme. Ja jos yksi väsähtää vääntämiseen, niin toinen jatkaa. Tiimissä on voimaa. Ja huumoria. Sillä pääsee pitkälle.
Ja kuinka vanhan sydäntä lämmittää, kun viisitoistavuotiaat heittäytyvät leikin tiimellykseen. Kanaemo suojelee omiaan.

Eikä edes ennustettu salamointi ja suurtulva osunut kohdille. Vähäs olen pettynyt.

 Puistonpenkillä istuessa sain seurata kuinka nuoret toimivat ja auttoivat onnetonta äitiä ja aseman liepeillä harhailevaa lapsraasua. Asiathan eivät minulle mitenkään kuuluneet. Kyllähän aina joku muu toimii ja auttaa.

Talven koulutukset eivät ole menneet hukkaan. Nuo mokomat jopa aika ajoin lukevat ajatuksiani. Monta hyvää rähinää mennyt hukkaan, kun toimivat ennen kuin ehdin sanoa.

Ja sitten nää laulaa. Kaikki. Kauniisti. Tosissaan. Kaksi tavallista kättä Siunaa koko maailmaa.

Vaan kokemus on opettanut. Koskaan ei tiedä. Yksi asia voi johtaa toiseen ja solmuksi muuntua.
"Huomisesta en mä tiedä, esirippu eteen jää. Minne aikonetkin viedä, tänään tahdon ylistää."

Ps. kaikki ulkoläksyt tehty ja kaupasta saa lisää mäntysuopaa!

Taas mennään

 

 

 

 

 

Näissä tunnelmissa jälleen. Ensimmäisen illan ärinäpurina-kohtaus teki ainakin toistaiseksi tehtävänsä. Puolin ja toisin kun joustaa niin yhteinen linja löytyy. Ainakin hetkeksi, josta on osattava nauttia
Ulkoläksyjä suoritettu niin, että ihan hirvittää. Mitä ihmettä me loppu viikosta teemme? Ei vaan. Nyt tuntuu, että näiden kanssa voi tehdä melkeistä mitä vaan.


Yleistä hämmennystä saatiin juuri aikaiseksi, kun ilmoitimme, että on 45 minuuttia vapaa-aikaa. Meinasin kyllä, että voisin pitää sen päivemmällä väliin jääneen tuntini. "Joo!" sanoivat ja olivat suuntaamassa pilke silmäkulmassa kohti luokka. Vaan enhän mä mitään tuntia enää jaksa pitää :)

Omenaa ei löytynyt, joten sain kukkasen.

 

The peli

Siinä vaiheessa, kun Nasse-setä pääsee kuuluttamaan lapsukaisia kappeliin, tai korttihaiparvesta lähtee korvia hivelevä pulputus tai kun the peli saa sen hiljaisimmankin nuoren juoksemaan ja huutamaan estottomasti, on aika aloittaa hillitty ja hallittu laskukiito.  Näin tää vaan menee. Ehkä jotakin saanut opetettua ja paljon saanut oppia.
Aamukahvia hörppiessä sain katsottavaksi valokuvia viimevuosituhannelta, niiltä ihan ensimmäisiltä leireiltä. Onko mikään muuttunut? Näissä tunnelmissa. Sitä sopii mietiskellä.

Ollaan me hiljennyttykin.

Uusi veisukirja korkattu ja konfirmaatiolaulu valittu
 

Eilen illalla liikkeellä oli hurmuri ja hurmos kaatoi leiriläisiä



 

Kolmannen päivän iltapäivänä

Ihan oppikirjan mukaan mennään. Nousuineen ja laskuineen. Yhteen päivään mahtuu tapahtumia enemmän kuin kuukauteen siviilissä. Tunteet heilahtelevat laidasta laitaan. Väsymys, kiukku ja nauru.  Ja taas joutuu sanomaan, että tää on ihan parhautta. Nuoret ovat kaikkine kupruineen ihania. Työkavereista en sano mitään, ettei ne ylpisty. Mutta kun saa tehdä hommia tiimissä, joka saumattomasti toimii, niin ei ole valittamista.

Tiistaiaamun tiukka ulkoläksytentti
 

Vaikka sitä välillä luulee nähneensä ja kokeneensa melkein kaiken mahdollisen leireillä niin aina sitä yllättyy. Jotakin uutta tälläkin kertaa. Nämä kun ei vaan mene samaan muottiin vaikka kaava kutakuinkin on sama.



Äidit eivät usko, että ihan itse nuoret näin siististi kenkänsä asettavat.

 





 

Tässä hetkessä hyvä olla tiedostaen sen, että suunta voi sekunnin sadasosassa vaihtaa suuntaa. Turha sitä oikeastaan etukäteen murehtia. Sitten vain tehdään tarvittavat korjausliikkeet ja jatketaan. Vielä on monta päivää. Ihan kuin lomalla olisi :)



Ja jos hetkellinen epätoivo iskee, niin on hyvä tietää mistä se uskollisin ystävä löytyy.

Kohti aamua

Laukut pakattuna. Materiaalit läpikäyty. Tunnit noin niin kuin suunniteltu. Uusiksi ne menee kuitenkin, kun leiriläisiin saa vähän tuntumaa. Suklaat ja pähkinät käyn vasta aamulla ostamassa. Varmuuden vuoksi.

Jännittää taas kerran. Uni jossain kaukana. Kello soi 5.30.

Kaksi yötä

Varustautumista. Varsinaisen pakkaamisen aloitan vasta aamulla, kun olen vienyt
 Matskun Dagikseen. Tosin ei sitä huijata. Esittää hienosti mököttävää, vaikka on riemuissaan viikosta Mamman ja Papan hoteissa.



Aamun mielialan peilit.           




 

Erilaisiin kiputiloihin.

Täsmällisyys on hyve ja hyvin suunniteltu tunti on helppo lennosta pistää uusiksi.