Uudestaan, uudestaan!

Eipä tässä vaiheessa osaa eikä jaksa muuta sanoa. Ensimmäinen päivä leirilläkin on pahin. Lailla moiset pitäisi kieltää. Tällaiselle hämäläiselle kun aloittaminen on muutenkin hankalaa. Kokemuksesta kyllä tiedän, että huomenna helpottaa. Tai sitten ei. Rippileiristä kun ei koskaan tiedä. Kaikki on mahdollista.

Onko tää sun paras leiri?

On. Tällä hetkellä tämä on paras mahdollinen.
 Sopivassa määrin vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Vieraskoreus karissut. V-välimerkki puikahti käyttöön. Vaan kun aloitin Oscarin lukemisen tokaisemalla: "Voi vittu!" niin ainakin hetkeksi karsiutui taas pois. Ulkoläksytaulukosta puuttuu enää kaksi tarraa.

Sääntöjä testataan. Onko se, mitä maanantaina sanottiin, edelleen voimassa. Ja onhan ne. Kyllä me sanojemme takana seisomme. Ja jos yksi väsähtää vääntämiseen, niin toinen jatkaa. Tiimissä on voimaa. Ja huumoria. Sillä pääsee pitkälle.
Ja kuinka vanhan sydäntä lämmittää, kun viisitoistavuotiaat heittäytyvät leikin tiimellykseen. Kanaemo suojelee omiaan.

Eikä edes ennustettu salamointi ja suurtulva osunut kohdille. Vähäs olen pettynyt.

 Puistonpenkillä istuessa sain seurata kuinka nuoret toimivat ja auttoivat onnetonta äitiä ja aseman liepeillä harhailevaa lapsraasua. Asiathan eivät minulle mitenkään kuuluneet. Kyllähän aina joku muu toimii ja auttaa.

Talven koulutukset eivät ole menneet hukkaan. Nuo mokomat jopa aika ajoin lukevat ajatuksiani. Monta hyvää rähinää mennyt hukkaan, kun toimivat ennen kuin ehdin sanoa.

Ja sitten nää laulaa. Kaikki. Kauniisti. Tosissaan. Kaksi tavallista kättä Siunaa koko maailmaa.

Vaan kokemus on opettanut. Koskaan ei tiedä. Yksi asia voi johtaa toiseen ja solmuksi muuntua.
"Huomisesta en mä tiedä, esirippu eteen jää. Minne aikonetkin viedä, tänään tahdon ylistää."

Ps. kaikki ulkoläksyt tehty ja kaupasta saa lisää mäntysuopaa!

Taas mennään

 

 

 

 

 

Näissä tunnelmissa jälleen. Ensimmäisen illan ärinäpurina-kohtaus teki ainakin toistaiseksi tehtävänsä. Puolin ja toisin kun joustaa niin yhteinen linja löytyy. Ainakin hetkeksi, josta on osattava nauttia
Ulkoläksyjä suoritettu niin, että ihan hirvittää. Mitä ihmettä me loppu viikosta teemme? Ei vaan. Nyt tuntuu, että näiden kanssa voi tehdä melkeistä mitä vaan.


Yleistä hämmennystä saatiin juuri aikaiseksi, kun ilmoitimme, että on 45 minuuttia vapaa-aikaa. Meinasin kyllä, että voisin pitää sen päivemmällä väliin jääneen tuntini. "Joo!" sanoivat ja olivat suuntaamassa pilke silmäkulmassa kohti luokka. Vaan enhän mä mitään tuntia enää jaksa pitää :)

Omenaa ei löytynyt, joten sain kukkasen.